Olen taas ihan hurmiossa täällä Lapissa, varsinkin kun kelit ovat olleet niin upeat. Minulle onkin kehittämässä hyvää vauhtia hiihtäjän kaunis, mutta rajallinen rusketus eli otsa ja kaula ovat edelleen vitivalkoiset, mutta sillä välillä on sitten vähän väriä.
Olen testannut täällä nyt Atomicin suksia, nyt oli vuorossa Metronit B5 ja 9. Metron B5 oli mainio, ärhäkkä carveri. Ensimmäinen huomio oli suksen suuri paino ja leveys, piti oikein pinnistellä, että sai survottua itseään eteenpäin tasaisella. Eli vahvan ihmisen suksi. Ominaisuus oli kuitenkin hyvä, kun kävin kokeilemassa vähän ohvia; suksi kulki vakaasti ja kantoi kohtuullisesti (ainakin verrattuna Rossarin BanditW-sukseen jotka ovat melkoiset hempulat näihin verrattuna). Eli nautinnollinen suksi laskea ja kurvailla ja kesti hyvin vauhtiakin.
Metron 9 tuntui em. jälkeen lattealta, vielä kun kokeilemani pari oli luvattoman huonossa kunnossa. Veinkin sen huoltoon ja kokeilen huomenna uudestaan. Suksi tuntui kyllä sietävän vauhtia kohtuullisesti, mutta koska kantit olivat niin tylsät, järjesti suksi minulle muutaman kerran todellisen yllätyksen luistamalla pois alta. Kääntösäde oli suurempi kuin edellisessä, mikä varmaan selittä osaltaan latteudentunteen.

Illalla olin vielä hiomassa luistelutekniikkaani murtsikkatunnilla, enkä vieläkään oikein innostunut asiasta. Toivoin saavani apua erityisesti potkutekniikkaani, koska kun olen aikaisemmin lajia kokeillut tulee tehtyä ihan liikaa töitä käsillä. Nyt sitten ymmärsin, että ongelma taitaa olla huonossa tasapainossani eikä siihen auta kuin harjoittelu. Asentoni oli myös liian pysty ja polvet olivat koukussa. Positiivista oli oikeastaan vain se, että hiihdon rytmi oli ihan ok. Tekniikkaongelmista huolimatta tuli hiihdettyä vielä siihen perään peräti 2,5 km, syke oli alun ylämäissä ihan maksimin rajoilla :( ja veren maku tuntui suussa. Tätä siis henkilökohtaisesti voi kutsua todelliseksi väkisinhiihdoksi! Lisäksi eilinen hiihtolenkki tuntui pohkeissa, penikoissa ja hartioissa. Lisää siis treeniä…