Viimeinen laskupäivä Lapissa (ainakin tältä erää). Olin jo aikaisemmin ilmoittautunut täksi päiväksi lumivyörykoulutukseen eikä yhtään harmittanut istua sisällä teoriaosuuden aikana tässä kelissä. Lunta tuiskuttaa vaakasuoraan.

Koulutus oli huisin mielenkiintoinen. Olen jo aikasemminkin ollut kiinnostunut lumen käyttäytymisestä ja ahmin eräitä vuosia sitten hydrologian (vai klimatologian?) kirjatenttiin lukemani kirjan tästä aiheesta ihan antaumuksella. Täytyy kaivaa kirja esiin jostain. Lumen analysointia painotettiin tämän kertaisessa koulutuksessa vähemmän ja keskityimme enemmän pelastuspuoleen.Onneksi iltapäivä oli varattu käytännön harjoitteluun, jolloin sondin, piipparin ja lapion käyttö tuli tutuksi. Eikä ollut mitenkään kevyttä hommaa. Eikä nopeaa. Siinä tuli kyllä hyvin selväksi se, ettei kannata turhaan altistua lumivyörylle, ainakaan ilman piipparia, sillä etsintä saattaa viedä kohtalokkaan paljon aikaa. Kuullostaa aika yksinkertaiselta, mutta tieto lisäsi toden totta tuskaa.

Lisäksi teimme ns. rutsch block'in(?), eli kaivoimme sen verran lunta että saimme kolmelta sivuilta avoimen hangen leikkauspinnan ja viimeinenkin (ylä)sivu leikattiin katki käyden avulla. Tämän analyysin avulla totesimme, että Suomenkin Lapissakin voi olla kohtuullinen lumivyöryvaara. Noin metrisestä hangesta löytyi kolme jääkerrosta, joista ylimmäisen päällä oleva lumi lähti yllättävän helposti liikkelle. Että tätäkin se ilmastonmuutos teettää... Sään nopeat vaihtelut (esim. sekä joulu- että hiihtolomilla Lapissa satoi päivän verran silkkaa vettä) tekevät hangen rakenteesta huomattavasti epästabiilimman kuin aikaisemmin.

Eikä tämä ole aprillia.

Lue lisää:                                          http://www.ilmatieteenlaitos.fi/tutkimus_pohjoinen/pohjoinen_4.html